Emäntälehti maaseudun naisten lukutaidon edistäjänä

Harjun Paperin jouluikkuna 2018 Jyväskylässä.

Kirjoitin helmikuussa 2015 pohjoisessa Keski-Suomessa ilmestyvään paikallislehti Viispiikkiseen artikkelin siitä, miten Emäntälehti kannusti tuon ajan naisia lukemaan. Artikkelin keskeisenä henkilönä oli Kivijärven pitäjän Kivikon talon emäntä Riikka Vesterinen (s. 1852), joka oli monella tapaa aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa. Vuonna 1908 hän päätyi mukaan mainostamaan Emäntälehteä suomalaisille maaseudun naisille. Lehteä oli ryhdytty julkaisemaan vuonna 1902 ja se oli Marttojen jäsenlehden, Martat-lehden edeltäjä. 

Miksi juuri Riikka Vesterinen valikoitui Emäntälehden haastateltavaksi maaseudun naisten lukutottumuksista? Edellisvuonna hän oli ollut nuorsuomalaisten kansanedustajaehdokkaana Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa. Lehteen häntä haastatteli (päätoimittajana vuosina 1903–1926 toiminut) Alli Nissinen (s. 1866), joka oli juuri valittu eduskuntaan niin ikään nuorsuomalaisen puolueen ehdokkaana, tosin Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Riikka Vesterisestä ei tullut kansanedustajaa, mutta hänen poikansa Vihtori Vesterinen toimi Maalaisliiton kansanedustajana vuosina 1919–1951 ja useiden eri hallitusten ministerinä noiden vuosien aikana.

Kansanedustaja Alli Nissinen 1907.

Lähde: Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Antellin kokoelmat. 

Kuvaaja: Launis Oy, Helsinki.

Syynä oli varmasti ainakin osittain se, että kumpikin naisista oli toiminut nuoruusvuosinaan opettajana, ja Nissisen opettajaura jatkui vuosikymmenten ajan, lopulta oman valmistavan koulun johtajana ja omistajana. Lisäksi hän toimi mm. kirjailijana ja päätoimittajana. Kansanvalistustyö oli molemmille tärkeää. Alli Nissisen Emäntälehteen kirjoittama artikkeli pyrki vakuuttamaan lukijoilleen, miten hyödyllistä luettavaa hiljattain perustettu Emäntälehti olisi myös maaseudun naisille. Marttojen alkuaikojen toiminta tuli lähelle kansannaisten arkea. Pidettiin esitelmiä ja kansantajuisia luentoja, levitettiin hyödyllistä kirjallisuutta ja järjestettiin kiertäviä kursseja. 

Tuohon aikaan kaikki maaseudun talojen ja torppien emännät eivät olleet välttämättä käyneet edes kansakoulua, kenties vain kiertokoulua tai eivät ehkä sitäkään. Kivijärvelläkin kansakoulut olivat yleistyneet hitaasti. Ensimmäinen kansakoulu perustettiin kirkonkylään vuonna 1872 ja se aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Nuoruudessaan Jyväskylän seminaarissa opiskellut Kivikon emäntä oli yhdessä Lauri-puolisonsa kanssa aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että Leppälänkylälle (nyk. Kannonkoskelle) perustettiin kansakoulu 1894. Siitä tulee ensi vuonna kuluneeksi 125 vuotta.

Martta-Yhdistyksen toiminta oli osa laajempaa kansansivistyksellistä työtä, jota Suomessa oli tehty jo 1800-luvun aiempina vuosikymmeninä, mutta naisasialiike oli voimistunut vuosisadan lopulla, joten myös se pyrki nyt edistämään etenkin naisten sivistämistä. Naisilla katsottiin olevan oma tärkeä tehtävänsä kansakunnan rakentamisessa, ja merkittävä osa Martta-Yhdistyksen perustajista oli naisasianaisia.

 

 

Osa Emäntälehden vuoden 1908 ensimmäisen numeron kantta.

Henkilönnimien sosiaalisesta statuksesta

Ylen toimittaja Anniina Wallius kysyi taannoin haastattelussaan mielenkiintoisia kysymyksiä. Hän oli pohtinut perusteellisesti muun muassa sitä, millainen on nimien ja sosiaalisen statuksen tai yhteiskuntaluokan suhde. 

Historiantutkimuksen näkökulmasta sukunimi on aiempien vuosisatojen Suomessa ollut etunimeä merkittävämmässä asemassa määrittämään henkilön yhteiskunnallista asemaa ja mainetta. Etunimien valinta on ollut yhteiskuntaryhmää enemmän perinteisesti sidoksissa suvun perinnäistapoihin, nimimuoteihin ja nimen valitsijan henkilökohtaisiin mieltymyksiin.

Etunimi on ollut poikkeuksellinen muoti-ilmiöiden ja statussymbolien joukossa siinä suhteessa, että toisin kuin monet muut kulttuuriset ilmiöt, nimivalinta ei ole entisaikanakaan vaatinut suuria taloudellisia investointeja. Esineiden, kuten vaatteiden, kirjojen, taideteosten tai kulkuvälineiden hankinta on vaatinut varoja, mutta ajan henkeä symboloivan muotinimen tai komealta kalskahtavan kuninkaallisen etunimen on voinut valita maksutta lapselleen kuka tahansa niin halutessaan.

Lue tarkemmin henkilönnimiin liitetyistä merkityksistä meillä ja muualla ennen ja nyt Ylen uutissivuilta. (Tapaninpäivänä julkaistun jutun on tähän mennessä lukenut jo yli 160 000 suomalaista.)

New twists in ethnographic research

 

Main Building (Capitolium) in October 2018.

Our university provides us very multidisciplinary environment to carry out research, and often a great chance to create new approaches and methodology. That is why I am going to participate an interesting conference organized here at the University of Jyväskylä in February by several projects and two departments (EUROHERIT, CroBoArts, Intersecting Mobilities, CRISES, Dept. of Music, Art and Cultural Studies and Dept. of History and Ethnology). 

Ethnography with a Twist will take place in 12–14 February 2019 and will concentrate, among others, on innovative research methods. This conference will bring together researchers from diverse disciplines in the humanities and social sciences.

  

The conference will be organized at the University of Jyväskylä, Seminaarinmäki Campus, mainly in the Main Building (Capitolium) of the University of Jyväskylä, designed by Alvar Aalto in the 1950s. Hope to see you there in February!

Photos: Sofia Kotilainen.

Keltainen yliopiston kirjasto

Jyväskylän yliopiston kirjastorakennuksen peruskorjaus alkaa keväällä 2019. Kirjasto on toiminut arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa rakennuksessa vuodesta 1974 lähtien. 

Näyttelyesite.

Ennen remontin alkua kirjastossa ennättää vielä tutustumaan rakennuksen historiasta 

kertovaan näyttelyyn.

Nyt lokakuun alkupäivinä myös kirjaston ulkopuolella on riittänyt keltaista väriä ja valoa.

Villa Ranan pihapiiriä syysauringossa. Kuvat: Sofia Kotilainen.

Syksyn elämäkertoja

Syksyisin iloksemme ilmestyy aina runsaasti elämäkerrallisia uutuusteoksia. Tällä kertaa suurinta kiinnostusta lukijoiden keskuudessa lienee herättänyt Kimi-Matias Räikkösen elämäkerta (Tuntematon Kimi Räikkönen, Siltala 2018), jossa Kari Hotakainen onnistuu kerrontatekniikallaan erinomaisesti tavoittamaan päähenkilönsä ominaispiirteet ja kokemusmaailman. Hän valottaa Räikkösen elämänvaiheita paitsi haastattelemalla tätä itseään, myös lähipiiriä. Kuten Hotakainen teoksessaan toteaa:

”Ihminen toteutuu teoissaan, puheissaan, eleissään ja suhteessaan toisiin. Ihminen voi itse kertoa millainen hän on, mutta silloin äänessä on aina epäluotettava kertoja. Ihmisen lopullinen kuva syntyy toisten kertomana, näkemänä ja kuulemana. Silti on syytä kysyä myös ihmiseltä itseltään, millainen olet.” 

Kimi Räikkösen "elämäkertapodium" Jyväskylän Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa.

Näin Hotakainen myös toimii ja saa vähäpuheisena tunnetusta miehestä irti vähemmän julkisuudessa tunnettuja puolia. Kertomusten kautta rakentuu persoonallinen elämäntarina. Kaunokirjallisista teoksistaan tunnetun Hotakaisen uusi aluevaltaus tietokirjailijana on varsin onnistunut matka Räikkösen rinnalla kilpailumatkoilla ja kotioloissa. Hotakainen rakentaa lauseensa kielellisesti taitaviksi, yhtä tiiviiksi lohkaisuiksi kuin Räikkösen niukkasanaiset kommentit kisahaastatteluissa parhaimmillaan ovat, ja kuvasta tulee kaikesta päätellen kohteensa näköinen.

Fiktiivistä elämäkertaa puolestaan edustaa Minna Rytisalon Rouva C. (Gummerus 2018), joka vie lukijan 1860-luvulle aikaan, jolloin Wilhelmina Johnsonista tuli avioliiton alkuvuosien myötä Minna Canth. Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaari oli hiljattain perustettu, mutta Seminaarinmäen aluetta punatiilisine "opin kasarmeineen" ei ollut vielä rakennettu. Jyväskyläläislukijalle romaanin Harjun ja Jyväsjärven väliin sijoittuva pikkukaupunki seminaareineen on kuitenkin tutunoloinen tapahtumapaikka tunnistettavine maamerkkeineen. Rytisalo kuvaa lukijalle, miten nuoruusvuodet muokkasivat Minnan maailmankuvaa, ennen kuin hänestä tuli kaikkien sittemmin tuntema (leski-)rouva C.

Ja näin Aleksis Kiven päivänä sopii ottaa luettavaksi myös Teemu Keskisarjan tulkinta Aleksis Kiven elämästä: