Syksyisin iloksemme ilmestyy aina runsaasti elämäkerrallisia uutuusteoksia. Tällä kertaa suurinta kiinnostusta lukijoiden keskuudessa lienee herättänyt Kimi-Matias Räikkösen elämäkerta (Tuntematon Kimi Räikkönen, Siltala 2018), jossa Kari Hotakainen onnistuu kerrontatekniikallaan erinomaisesti tavoittamaan päähenkilönsä ominaispiirteet ja kokemusmaailman. Hän valottaa Räikkösen elämänvaiheita paitsi haastattelemalla tätä itseään, myös lähipiiriä. Kuten Hotakainen teoksessaan toteaa:
”Ihminen toteutuu teoissaan, puheissaan, eleissään ja suhteessaan toisiin. Ihminen voi itse kertoa millainen hän on, mutta silloin äänessä on aina epäluotettava kertoja. Ihmisen lopullinen kuva syntyy toisten kertomana, näkemänä ja kuulemana. Silti on syytä kysyä myös ihmiseltä itseltään, millainen olet.”
 |
| Kimi Räikkösen "elämäkertapodium" Jyväskylän Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa. |
Näin Hotakainen myös toimii ja saa vähäpuheisena tunnetusta miehestä irti vähemmän julkisuudessa tunnettuja puolia. Kertomusten kautta rakentuu
persoonallinen elämäntarina. Kaunokirjallisista teoksistaan tunnetun
Hotakaisen uusi aluevaltaus tietokirjailijana on varsin onnistunut matka
Räikkösen rinnalla kilpailumatkoilla ja kotioloissa. Hotakainen rakentaa lauseensa kielellisesti taitaviksi, yhtä tiiviiksi lohkaisuiksi kuin Räikkösen niukkasanaiset kommentit kisahaastatteluissa parhaimmillaan ovat, ja kuvasta tulee kaikesta päätellen kohteensa näköinen.
Fiktiivistä elämäkertaa puolestaan edustaa Minna Rytisalon Rouva C. (Gummerus 2018), joka vie lukijan 1860-luvulle aikaan, jolloin Wilhelmina Johnsonista tuli avioliiton alkuvuosien myötä Minna Canth. Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaari oli hiljattain perustettu, mutta Seminaarinmäen aluetta punatiilisine "opin kasarmeineen" ei ollut vielä rakennettu. Jyväskyläläislukijalle romaanin Harjun ja Jyväsjärven väliin sijoittuva pikkukaupunki seminaareineen on kuitenkin tutunoloinen tapahtumapaikka tunnistettavine maamerkkeineen. Rytisalo kuvaa lukijalle, miten nuoruusvuodet muokkasivat Minnan maailmankuvaa, ennen kuin hänestä tuli kaikkien sittemmin tuntema (leski-)rouva C.
Ja näin Aleksis Kiven päivänä sopii ottaa luettavaksi myös
Teemu Keskisarjan tulkinta Aleksis Kiven elämästä:
