tiistai 10. syyskuuta 2019

Suunnistus Jyväskylän historiaan







Sunnuntainen kulttuurisuunnistus Jyväskylän keskustassa tarjosi taas paljon kiinnostavaa ohjelmaa, myös kaupungin historian näkökulmasta. Iltapäivän kaunis sää suosi ulkoilua.


Kesätaideteos Local Polyp, entinen Kankaan tehtaan vanha lumppupallo eli lumpunkeittokuula museon edustalla.









Jyväskylän taidemuseossa oli viimeistä päivää esillä Yuichiro Saton unenomainen tutkielma suomalaisesta metsästä.



Kunnallistalon eli kaupungintalon kulmauksesta avautuvan näkymän perusteella Harjun Vesitorni ja kaupunginkirkon torni ovat melko hyvin linjassa keskenään - tosin tornien kellojen näyttämät ajat eivät aivan täsmää toisiinsa.




Opastettu kierros vei tutustumaan kaupungintalon salaisuuksiin, ensin Poliisikamarin ovelta entisajan asiakkaiden majoitustiloihin, ja sitten yläkerroksiin, missä talon viehättävät yksityiskohdat vangitsevat aina kävijän huomion.









Alvar Aallon alun perin Säynätsaloon suunnittelema puheenjohtajan nuija.









Opastuksen huipensi tutustuminen kaupungintalossa esillä olevan Pekka Salojärven kokoelman upeisiin teoksiin, joihin kuuluu muiden muassa Helene Schjerfbeckin Onkiva tyttö (1884).







Suunnistuskierros päättyi tällä kertaa Alvar Aalto -museon kesänäyttelyn sitaattiin, jota sunnuntain visailussakin arvuuteltiin:


sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kesää ja keskusteluja




Jyväskylässä on tänä viikonloppuna voinut osallistua lukuisiin tapahtumiin. Seminaarinmäellä on riittänyt ohjelmaa sekä Kirkkopäivien että Yläkaupungin yön merkeissä. 


Lauantain ohjelmasta voi mainita esimerkiksi piispa Eero Huovisen ja hänen vieraansa Björn Wahlroosin keskustelun, joka käsitteli muun muassa uskoa, taloutta, yhteiskuntaa ja anteeksiantoa. Kuulijoita oli juhlateltassa paljon ja syvällisistä pohdinnoista huolimatta näiden kahden sanavalmiin esiintyjän ajatustenvaihto säilytti yleisön iloksi myös leikillisen sävynsä.

Eero Huovinen ja Björn Wahlroos keskustelun pyörteissä.

Iltapäivän kirkkaassa auringonpaisteessa täpötäysi Lounaispuisto raikui kuorojen esityksistä ja yhteislaulusta. Kiitos kaikille kuorolaisille, erityisesti nuorimmille, upeista esityksistä! 



 
Vaikka yliopiston päärakennuksen nurkilta saattoi vielä lauantaina löytää puiden varjosta lunta, niin kesän lämpö on jo täällä.


 







maanantai 31. joulukuuta 2018

Emäntälehti maaseudun naisten lukutaidon edistäjänä

Harjun Paperin jouluikkuna 2018 Jyväskylässä.

Kirjoitin helmikuussa 2015 pohjoisessa Keski-Suomessa ilmestyvään paikallislehti Viispiikkiseen artikkelin siitä, miten Emäntälehti kannusti tuon ajan naisia lukemaan. Artikkelin keskeisenä henkilönä oli Kivijärven pitäjän Kivikon talon emäntä Riikka Vesterinen (s. 1852), joka oli monella tapaa aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa. Vuonna 1908 hän päätyi mukaan mainostamaan Emäntälehteä suomalaisille maaseudun naisille. Lehteä oli ryhdytty julkaisemaan vuonna 1902 ja se oli Marttojen jäsenlehden, Martat-lehden edeltäjä. 

Miksi juuri Riikka Vesterinen valikoitui Emäntälehden haastateltavaksi maaseudun naisten lukutottumuksista? Edellisvuonna hän oli ollut nuorsuomalaisten kansanedustajaehdokkaana Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa. Lehteen häntä haastatteli (päätoimittajana vuosina 1903–1926 toiminut) Alli Nissinen (s. 1866), joka oli juuri valittu eduskuntaan niin ikään nuorsuomalaisen puolueen ehdokkaana, tosin Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Riikka Vesterisestä ei tullut kansanedustajaa, mutta hänen poikansa Vihtori Vesterinen toimi Maalaisliiton kansanedustajana vuosina 1919–1951 ja useiden eri hallitusten ministerinä noiden vuosien aikana.

Kansanedustaja Alli Nissinen 1907.
Lähde: Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Antellin kokoelmat. 
Kuvaaja: Launis Oy, Helsinki.

Syynä oli varmasti ainakin osittain se, että kumpikin naisista oli toiminut nuoruusvuosinaan opettajana, ja Nissisen opettajaura jatkui vuosikymmenten ajan, lopulta oman valmistavan koulun johtajana ja omistajana. Lisäksi hän toimi mm. kirjailijana ja päätoimittajana. Kansanvalistustyö oli molemmille tärkeää. Alli Nissisen Emäntälehteen kirjoittama artikkeli pyrki vakuuttamaan lukijoilleen, miten hyödyllistä luettavaa hiljattain perustettu Emäntälehti olisi myös maaseudun naisille. Marttojen alkuaikojen toiminta tuli lähelle kansannaisten arkea. Pidettiin esitelmiä ja kansantajuisia luentoja, levitettiin hyödyllistä kirjallisuutta ja järjestettiin kiertäviä kursseja. 

Tuohon aikaan kaikki maaseudun talojen ja torppien emännät eivät olleet välttämättä käyneet edes kansakoulua, kenties vain kiertokoulua tai eivät ehkä sitäkään. Kivijärvelläkin kansakoulut olivat yleistyneet hitaasti. Ensimmäinen kansakoulu perustettiin kirkonkylään vuonna 1872 ja se aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Nuoruudessaan Jyväskylän seminaarissa opiskellut Kivikon emäntä oli yhdessä Lauri-puolisonsa kanssa aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että Leppälänkylälle (nyk. Kannonkoskelle) perustettiin kansakoulu 1894. Siitä tulee ensi vuonna kuluneeksi 125 vuotta.

Martta-Yhdistyksen toiminta oli osa laajempaa kansansivistyksellistä työtä, jota Suomessa oli tehty jo 1800-luvun aiempina vuosikymmeninä, mutta naisasialiike oli voimistunut vuosisadan lopulla, joten myös se pyrki nyt edistämään etenkin naisten sivistämistä. Naisilla katsottiin olevan oma tärkeä tehtävänsä kansakunnan rakentamisessa, ja merkittävä osa Martta-Yhdistyksen perustajista oli naisasianaisia.
 

 
Osa Emäntälehden vuoden 1908 ensimmäisen numeron kantta.








lauantai 29. joulukuuta 2018

Henkilönnimien sosiaalisesta statuksesta








Ylen toimittaja Anniina Wallius kysyi taannoin haastattelussaan mielenkiintoisia kysymyksiä. Hän oli pohtinut perusteellisesti muun muassa sitä, millainen on nimien ja sosiaalisen statuksen tai yhteiskuntaluokan suhde. 

Historiantutkimuksen näkökulmasta sukunimi on aiempien vuosisatojen Suomessa ollut etunimeä merkittävämmässä asemassa määrittämään henkilön yhteiskunnallista asemaa ja mainetta. Etunimien valinta on ollut yhteiskuntaryhmää enemmän perinteisesti sidoksissa suvun perinnäistapoihin, nimimuoteihin ja nimen valitsijan henkilökohtaisiin mieltymyksiin.













Etunimi on ollut poikkeuksellinen muoti-ilmiöiden ja statussymbolien joukossa siinä suhteessa, että toisin kuin monet muut kulttuuriset ilmiöt, nimivalinta ei ole entisaikanakaan vaatinut suuria taloudellisia investointeja. Esineiden, kuten vaatteiden, kirjojen, taideteosten tai kulkuvälineiden hankinta on vaatinut varoja, mutta ajan henkeä symboloivan muotinimen tai komealta kalskahtavan kuninkaallisen etunimen on voinut valita maksutta lapselleen kuka tahansa niin halutessaan.

Lue tarkemmin henkilönnimiin liitetyistä merkityksistä meillä ja muualla ennen ja nyt Ylen uutissivuilta. (Tapaninpäivänä julkaistun jutun on tähän mennessä lukenut jo yli 160 000 suomalaista.)