 |
| Seminaarinmäki toukokuussa 2018. Kuvat: Sofia Kotilainen. |
Kirjoitin pari vuotta sitten artikkelin, jossa tarkastelin suomalaisten maaseudun perheiden yhteisen sukunimen yllättävän lyhyttä historiaa. Puolisoiden tuli lainsäädännön nojalla käyttää yhteistä sukunimeä vasta 1930-luvulta lähtien, vaikka yhteisen sukunimen käytäntö olikin alkanut vähitellen vakiintua jo 1800-luvun kuluessa, hieman eri aikoihin eri säätyjen tai yhteiskuntaryhmien parissa.
Sukunimilakia uudistettiin viimeksi 1980-luvulla ja sen myötä toinen aviopuolisoista saattoi ottaa käyttöön yhdistelmäsukunimen, jossa puolison sukunimi yhdistetään väliviivalla omaan sukunimeen. Ensi vuonna voimaan tuleva uusi nimilainsäädäntö tuo mukanaan useita muutoksia aiempiin sukunimikäytäntöihin. Se muun muassa mahdollistaa yhdistelmäsukunimien käytön myös ilman väliviivaa, ja molemmat puolisoista voivat halutessaan ottaa yhdistelmänimen. Lain yhtenä tavoitteena on asettaa puolisot avioliittoa solmittaessa tasa-arvoiseen asemaan.
Myös lapselle voidaan jatkossa antaa heti syntymän jälkeen kaksi sukunimeä. Aiemmin hän on voinut saada vain toisen vanhempansa tai vanhempien yhteisen sukunimen. Tulevaisuudessa siis myös äidin sukunimi voi aiempaa useammin periytyä lapselle.
Myös lapselle voidaan jatkossa antaa heti syntymän jälkeen kaksi sukunimeä. Aiemmin hän on voinut saada vain toisen vanhempansa tai vanhempien yhteisen sukunimen. Tulevaisuudessa siis myös äidin sukunimi voi aiempaa useammin periytyä lapselle.
